Saattaa olla, että en tee mitään herkkuja jouluksi ja että askartelut oli sitten tässä, jos huomenna yhtäkkiä kaikki into lopahtaa. Mutta nautin niin kauan kun sitä kestää.
Tunniksi sain kiskottua itseni pois koneelta ja ompelin askarteluhuovasta kuusenkoristeen, tein lapsille (ja itsellenikin tietty) pistelyalustan vanhasta jumppamatosta (ja siis sen täytyy olla TOSI vanha - koska mä oon muka viimeks jumpannut?!) sekä kokeilin ideaa joulukorttiin tai ihan vaan askarteluun.
Kuvitelkaa tuo valkoinen kartonki vaaleansiniseksi ja lumiukon vartalo valkoisella silkkipaperilla täytetyksi - hattu on tarkoituksella punainen - kuin tonttulakki :D
Sain tänään myös anopilta hänen ompelemansa patalaput (en aio sanoa ex-anopilta vaikka se kai "virallisesti" sellainen onkin - ei meidän suhde ole muuttunut mun ja exän eron myötä mihinkään - tai no, ehkä parempaan suuntaan :)). Oli kuulemma kangas niin mun väristä (ja niin muuten on!) ja tiesi mun vanhojen patalappujen olevan tosi huonot.
Mä niiiiin kadehdin sua, kun osaat ommella (ja jaksat värkätä).
VastaaPoistaMulla on sellainen eläkeprojekti, että joskus hommaan itselleni ompelukoneen ja opettelen, mutta eläkeprojekti se on siksi, että minut tuntien tapahtuu todellakin vasta eläkkeellä ;-)
Heh, ei ole mun taitoni kovin kadehdittavaa, mutta intoa on kyllä riittänyt kiitettävästi :D
PoistaJa eläkkeellähän on ainakin hyvin aikaa opiskella uutta... ;)
Hienot patalaput oot saanut! =)
VastaaPoistaMä en osannut/pystynyt kommentoimaan tohon "Uusi elämä korulle.." postaukseen, mutta kirjotan sen tähän. :D Kiitos kauheesti koruista, ovat olleet kovasti käytössä ja kaulakorukin on paljon parempi kuin se vanha! Onneksi se meni rikki ja säästin ne osat sua varten! =)
Kiitos kiitoksista, ihanaa kun on ollut mieleiset :)
PoistaTässä Bloggerissa on joku uudistus, jota en osaa ohittaa. Eli oletuksena kirjotuksiin ei pysty kommentoimaan, se pitää erikseen muuttaa asetuksista ja tuohon korujuttuun unohdin sen näköjään muuttaa...